Metsäradio.

Metsäradiossa vierailtiin marraskuun alkupuolella Lokkisaarella Lempäälässä. Alue on vapaaehtoisten lintuharrastajien talkootyön tuloksena nykyään yksi sisämaan arvokkaimmista lintualueista. Sen kunnostuksessa saatuja oppeja pyritään hyödyntämään myös muissa vastaavissa hankkeissa. Nyt palataan hetkeksi Lokkisaaren syystunnelmiin. Lintuharrastaja Rainer Mäkelä kertoi, mitä näiden yli 20 vuoden aikana saarella on tehty ja opittu. Toimittajana oli Minna Pyykkö.

Standup-koomikko Iikka Kivi on lintuharrastaja, joka sai kipinän lintuihin jo pikkupoikana. Harrastuksen myötä kiinnostus muihinkin ympäristöasioihin alkoi kasvaa. Tänä päivänä hänet tunnetaan myös somevaikuttajana, jonka hampaissa on usein hampaaton ja vätystelevä luontopolitikointi. Anna-Kaisa Brenner tapasi Iikka Kiven Kempeleen Vihiluodossa, tunnetuissa lintumaisemissa.

Eteläiseen Suomeen kaivattaisiin lisää suojeltuja metsiä. Yksi suojelutarkoituksiin soveltuva alue on Evon alue Hämeenlinnan Lammilla. Evon alueesta on haluttu perustaa Suomen ensimmäinen tiedekansallispuisto. Toimittaja Timo Leponiemi tapasi Evolla ympäristötutkimuksen emeritus professori ja Lammin biologisen aseman pitkäaikaisen johtajan Lauri Arvolan ja Helsingin yliopiston dosentin Juha Tiaisen.

Ahtialanjärvi Lempäälässä on nykyään yksi sisämaan parhaista lintupaikoista. Erityisesti järven keskellä oleva kahden hehtaarin Lokkisaari on tärkeä pesimäpaikka ja levähdyspaikka monille muuttolinnuille. Nykyinen linturunsaus on kuitenkin vaatinut valtavasti työtä. Alue oli kasvamassa umpeen, kun saaren kunnostustöihin ryhdyttiin yli 20 vuotta sitten vapaaehtoisten lintuharrastajien voimin. Minna Pyykkö vieraili saarella nyt syksyllä ja tapasi lintuharrastaja Rainer Mäkelän, joka on ollut Lokkisaaren kunnostuspuuhissa alusta alkaen.

Koitere-järvi ja siihen liittyvä Koitajoki Pohjois-Karjalassa saivat aivan hiljattain Cambridgen yliopiston suunnalta 1,5 miljoonaa dollaria, vesistön ennallistamisen avuksi. Mikä tekee erämaisesta Koitajoesta erityisen haasteellisen kunnostaa, ja miksi rahoitus suomalaisten sotkujen siivoamiseen tulee Britanniasta? Lumimuutos Osuuskunnan toimija, kalastaja ja maantieteen dosentti Tero Mustonen avaa itäisen vesistön ongelmavyyhteä, hänen kanssaan jatkaa Siru Päivinen.

Tiaiset, mustarastaat ja muut tutut talvilinnut kokoontuvat taas ruokintapaikoille. Monilla maaseudun ja omakotialueiden pihoilla yksi runsaimmista siivekkäistä on pikkuvarpunen, kivikaupungin varpusen pikkuserkku. Pikkuvarpusen tuntee suklaanruskeasta päälaesta ja mustasta täplästä valkoisessa poskessa. Nykyään, kun pikkuvarpusia pesii koko Suomen eteläpuoliskossa ainakin neljännesmiljoona pariskuntaa, on vaikea uskoa, että vielä 50 vuotta sitten tämä lintu oli vain Ahvenanmaan ja kaakkoisrajan harvinaisuus. Pertti Koskimies on seurannut pikkuvarpusten ällistyttävää aluevaltausta idästä länteen siitä asti, kun ensimmäiset parit olivat vasta asettuneet Parikkalan ja Tohmajärven väliselle rajaseudulle. Nyt näitä lintuja on ainakin 250 kertaa niin paljon kuin Pertin nuoruudessa, talvisinkin pari miljoonaa yksilöä. Pikkuvarpunen on äärimmäinen menestyjä nykyaikana, jolloin lintulajeistamme jo puolet on punaisella listalla eli uhanalaisia tai uhanalaisiksi taantuvia.

Kesän aikana Orimattilan Luhtikylään, Porvoonjoen tuntumaan on syntynyt vesakoituneet peltonotkelman pohjalle yksi eteläisen Suomen suurimmista vesilintukosteikoista. Yhdentoista hehtaarin yhtenäinen kosteikko tulee olemaan koti paitsi vesilinnuille, myös nisäkkäille ja hyönteisille. Työn on tehnyt paikallinen metsästysseura, Länsi-Orimattilan Metsästäjät. Valtava vesirakennushanke ei olisi ollut mahdollinen ilman valtion tukea, jota Sotka -kosteikkohankkeen puitteissa Orimattilaan tuli runsaat sata tuhatta euroa. Veronmaksajien rahoista hyötyvät myös veronmaksajat itse, kun paikalle voi kuka vain mennä tarkkailemaan luontoa. Mutta mikä saa metsästäjät rakennuspuuhiin? Mika Moksu lähti katsomaan kosteikkoa yhdessä Länsi-Orimattilan Metsästäjät ry:n puheenjohtaja Jaakko Mattilan kanssa.

Vanhat niityt pensoittuvat ja avonaiset maisemat kasvavat umpeen. Tämä näkyy myös saaristossa. Miten umpeenkasvu ja rehevöityminen näkyy Utössä? Juha Laaksonen ja Martin Öhman pohtivat miten saaren puusto on saanut alkunsa?

Suomen ilmasto muuttuu, mutta sen vaikutuksen ovat erilaisia eri puolilla maata. Kun läntisessä Suomessa lumipeite hupene, Kainuussa se jopa kasvaa tulevien vuosikymmenten aikana. Miten tarkasti ilmastoa voidaan ennustaa ja miltä Suomi näyttää eri maakunnissa vuonna 2050? Siihen vastasi Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Mäkelä. Toimittajana Kukka Ström.

Runoilija Heli Laaksoselle vihreä korpi sammalineen on suuri inspiraation lähde, josta pulppuaa vaikka millaisia tarinoita. Uusimpaan kirjaansa hän on kirjoittanut lyhyitä ja vekkuleita luontoesitelmiä, joiden pääosissa ovat kasvit ja eläimet. Monet niistä voi kohdata eräässä satakuntalaisessa ikimetsässä, jonne Heli Laaksonen johdatti Metsäradion kuuntelijat. Ohjelmassa selvisi myös, miksi Laaksosen pakkaa mukaansa metsään suodatinpusseja ja maitotölkkien korkkeja. Toimittaja oli Anna-Kaisa Brenner.

Susikeskustelu on jälleen ajankohtainen Suomessa. Vastikään syyskuussa Luonnonvarakeskus julkaisi kahden vuoden työn tuloksena Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittelyä käsittelevän loppuraportin. Susien määrä on Suomessa kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana, mutta silti raportin mukaan niiden geneettinen monimuotoisuus- joka on edellytys lajin selviämiselle Suomessa- on heikentynyt. Tämä ristiriita johtuu mm. siitä, että sudet elävät Suomessa kahdessa eri osapopulaatiossa itäisessä ja läntisessä Suomessa. Susien suojelu, kannanhoidollinen metsästys, häirikkösudet, susivahingot, susipelko, susien tulevaisuus- susiin liittyy paljon tunteita ja mielipiteitä. Seppo Ronkainen on nähnyt villejä susia kenties useammin kuin kukaan toinen Suomessa. Hän toimi vuosikymmenten ajan Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestarina, ja pannoitti ja seurasi sinä aikana satoja susia. Hän on myös kuvannut pitkään susien elämää. Siksi hän on loistava keskustelukumppani juttelemaan siitä, minkälainen eläin itse sus

Kaarnakuoriaisten aiheuttamat tuhot näkyvät kuusikoissa parin kuivan ja kuuman kesän jälkeen. Ongelma tunnetaan myös kaupunkimetsissä. Voiko tuhoja jotenkin ehkäistä ja millainen puusto olisi ihanteellinen tulevaisuuden virkistysalueilla? Kaupunkiekologian professori Heikki Setälä ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner kävivät Lahdessa tutkailemassa kaarnakuoriaisten näivettämiä kuusia.

Sieniretki- elokuvassa Martti Suosalo on urakuopassa oleva elokuvakäsikirjoittaja. ja Ville Myllyrinne on tämän paras kaveri. Molemmat ovat kyllästyneet siihen, miten oma pää on jämähtänyt uomiinsa. He vuokraavat saaristosta mökin viikonlopuksi, räjäyttääkseen tajuntansa. Useat sattumat kääntävät kuitenkin heidän suunnitelmansa päälaelleen. Komedian ytimessä on miesten ystävyys ja haave, että vielä keski-iässäkin voi muuttua. Saaristoluonnolla on myös elokuvassa merkittävä rooli. Sieniretki- elokuva on ensi-illassa 30.9.2022. Elokuvan tekijöitä tapasi toimittaja Minna Pyykkö.

Se on vähän niinkuin lentämistä - näyttelijä Martti Suosalo pohtii purjehtimisen lumoa. Hän on purjehtinut vuosikymmeniä- jo lapsuudesta lähtien. Saaristoluonto tuoksuineen on hänelle tärkeä. Nyt syyskuun lopulla ensi-iltaan tulee Sieniretki- leffa, jossa Martti Suosalo näyttelee toista pääroolia. Elokuva on kuvattu pääosin Turun saariston karuilla ulkoluodoilla. Minna Pyykkö jutteli Martti Suosalon kanssa leffan teosta ja hänen merimuistoistaan.

Suuri osa Suomen arboretumeista eli puulajipuistoista on jonkin julkisen tahon kuten Metsäntutkimuslaitoksen, Metsähallituksen, yliopistojen tai maatalous- ja metsäoppilaitosten ympärille perustettuja tai niiden hallinnoimia puutarhoja ja puistoja. Toisaalta merkittävä osa Suomen arboretumeista on vanhoilla kartanoilla, joiden yhteyteen on perustettu laajoja istutusalueita. Suurimpaan osaan Suomen julkisista arboretumeista on vapaa pääsy, tai pääsymaksu on nimellinen. Mustilan arboretum perustettiin Mustilan kartanon alueelle vuonna 1902, kun paikan edellisenä vuonna ostanut Axel Fredrik Tigerstedt istutti sinne ensimmäiset puulajit. Hän aloitti alueella järjestelmällisen ja suurisuuntaisen maan- ja metsänviljelyn. Toimittaja Petri Rinne vieraili puulajipuistossa ja tapasi siellä metsänhoitaja Jukka Reinikaisen.

Monet tietävät, että pienikin hetki luonnossa rauhoittaa mieltä ja tuo hyvänolon tunteen. Mutta voiko olla niin idyllinen maisema ettei kiireisen arjen keskellä heti pysty samaistumaan siihen. Mitä tyyni järven pinta tarjoaa ihailijalleen? Entä värit ja lämpötila? Juha Laaksonen ja hyvinvointivalmentaja Mari Ravattinen viettävät hetken Heinävedellä järviluonnon kauneutta ihmetellen.

Elokuun viimeisenä lauantaina vietetään jälleen Suomen luonnon päivää. Sen kunniaksi elokuun ajan on kerätty suomalaisilta tarinoita heidän lempilajeistaan. Minna Pyykkö vieraili Naantalin Kultarannan puutarhassa- ja presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kertoivat omista luontomuistoistaan ja paljastivat omat lempilajinsa.

Norjan vuonoilla ja Pohjois-Lapin lohijoilla varaudutaan jo satojen tuhansien kyttyrälohien nousuun ensi kesänä. Varangilla,Tenolla ja Näätämöjoella kehitetään pyyntivälineitä, niin että kalat voidaan ottaa pyydyksistä elävinä. Apuna käytetään digitaalista, hahmojen tunnistusteknologiaa. Tavoitteena on pyytää mahdollisimman paljon kyttyrälohia ennen kuin ne pääsevät kutemaan jokiin ja päästää Atlantin lohet vapaaksi. Pyyntimenetelmiä testataan Norjassa ja Pohjois-Lapissa parhaillaan. Lohitutkija Eero Niemelän tapasi toimittaja Jarmo Siivikko.

Yksinkulkijan ei tarvitse vaeltaa tunturissa koskaan ilman seuraa. Vaikka sääsket, mäkäräiset ja paarmat hänet sateella ja tuulella hylkäisivätkin, kapustarinta ei koskaan. Tuo valpas ja huolestunut kahlaajalintu seuraa tähystyspaikaltaan kulkijan jokaista askelta ja viheltää varoituksensa niin poikasilleen kuin puolisolleen. Kapustarinnan vihellys on yhtaikaa sekä piristävä että haikea, sillä se on myös merkki kesän kääntymisestä kohti syksyä. Pertti Koskimies kuunteli kapustarintaa Lapin katolla, Utsjoen ylämaissa.

Muuttohaukka on maailman menestyneimpiä lintulajeja ja levittäytynyt joka puolelle maapalloa. Muuttohaukkojen saalislintuihin kertyneet DDT ja muut uudet hyönteisten torjunta-aineet tuhosivat kuitenkin lähes kaikki haukkojen pesinnät pohjoisen pallonpuoliskon teollisuusmaissa ja tappoivat emolintujakin etenkin 1950- ja 1960-luvuilla. Pesimäkanta romahti Suomessakin vain vuosissa noin 700 parista alle 50 pariin. Haukkatutkijoiden havaintojen ansiosta ihmiskunta välttyi omankin ravintonsa myrkyttymiseltä viime tingassa. Kun myrkyt kiellettiin, haukkakanta alkoi elpyä. Pertti Koskimies toimii pesätarkastajana Metsähallituksen erikoisluvalla niin maamme eteläisimmillä haukanpesillä Pohjois-Karjalassa kuin pohjoisimmilla Tunturi-Lapissa. Inarilainen haukkaemo paheksui pesätarkastajan vierailua kuuluvasti.