Metsäradio.

Monelle kansallispuistojen ystävälle on tullut somessa tutuksi eräs tietty punapartainen hahmo vihreässä anorakissa, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tämä anorakkimies on Ilkka Numminen, Metsähallituksen luontopalvelujen viestinnän asiantuntija, joka jakaa somevideoiden avulla tietoa muun muassa vastuullisesta retkeilystä. Instagramin Luontoon piste fi:stä löytyvät videot tehdään usein pilke silmäkulmassa, koska huumorin avulla tärkeä viesti uppoaa suomalaisiin paremmin kuin sormi pystyssä valistaminen, kertoo Ilkka Numminen. Hänen keskustelukumppaninaan Sipoonkorven kansallispuistossa on Metsäradion toimittaja Anna-Kaisa Brenner.

Ilves on kotonaan lumisessa maisemassa. Sen suuret tassut eivät uppoa syvälle lumeen, jolloin myös saalistus onnistuu helpommin. Talvella tupsukorvista tehdään eniten pihahavaintoja ja ulos sijoitetut valvontakamerat paljastavat tehokkaasti nämä yölliset vieraat. Välillä ilvesnaaras vierailee pihoilla jopa useiden pentujen kanssa. Koskenvuoren jylhissä maisemissa Jyväskylässä, lumen kuorruttamien puiden juurella vierailivat Jussi Ristonmaa ja Asko Hauta-aho.

Metsäradiossa tutustuttiin aiemmin Inarin Kaamasessa sijaitsevaan Kutuharjun koeporotarhaan ja siellä tehtävään tutkimukseen. Paliskuntain yhdistyksen omistamalla runsaan 40 hehtaarin alueella olevien porojen kokoaminen, ruokinta ja moni muu eläinten hyvinvointiin liittyvä asia on Mika Tervosen vastuulla. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner tapasi Tervosen, joka kertoo, millaista on työskennellä tutkimusporojen hoitajana. Oppivatko porot tunnistamaan hoitajansa?

Talven ja kesän äänimaailmat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kesällä metsässä konsertoidaan lähes vuorokauden ympäri, mutta talvella luonnon akustiikka on aivan toisenlainen. Onko hiljaisuus musiikkia korville? Mitä muusikko kuulee hiljaisuudessa ja muuttuvatko luonnonäänet automaattisesti säveliksi? Toimittaja Anna-Kaisa Brenner vei säveltäjä Johanna Almarkin kävelylle talviseen metsään kuuntelemaan hiljaisuutta.

Juuri satanut lumi tarjoaa mahdollisuuden tarkastella menneitä tapahtumia. Lumeen piirtyneet jäljet kertovat monista kulkijoista, joita liikkuu lähellä asutusta. Metsäradiossa lähdetään Tuorakankoskelle Orimattilaan, siellä talvea viettää salaperäinen saukko. Harvemmin sitä pääsee päivällä näkemään ja usein se paljastuu juuri jälkien avulla. Retkelle lähtivät Harri Saarinen ja Asko Hauta-aho.

Kun Suomessa puhutaan metsistä, puheenaiheena ovat yleensä puukuutiot ja mäntyjen ja kuusten kasvu- ja hakkuumäärät. Lintututkija ja tietokirjailija Pertti Koskimiehelle ja muille luonnonsuojelijoille metsä on kuitenkin ensisijaisesti eläinten, kasvien ja sienten koti, näihin eliökunnan kolmeen pääryhmään kuuluvien noin 25 000 lajin asuinpaikka. Pertti Koskimies on kulkenut luonnossa lintuharrastajana ja tutkijana sekä luonnonihailijana 57 vuotta ja kertoo nyt elämänsä metsistä ja metsänväestä. Tämän vuoden kohokotiin kuului kahden ihmisaran villieläimen kohtaaminen itärajan selkosilla samalla hetkellä ja samoilla jalansijoilla.

Hyvien uutisten taustalla on usein hyviä tekoja, jotka voivat olla valtiollisia rauhoituspäätöksiä tai vaikkapa norppaystävällistä kalanpyyntiä Saimaalla. Myös linnunpönttöjen nikkarointi ja ripustaminen ovat luontotekoja, joissa suomalaiset ovat kunnostautuneet kiitettävästi. Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntija Riku Lumiaro ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner ovat kävelyllä Espoon Laajalahden luontopolulla. He pysähtyvät seuraavaksi tiheään korpikuusikkoon. Kesällä siellä voi tavata hieman harvinaisempiakin vieraita.

Välillä, tai oikeastaan aika useinkin tuntuu siltä, että maailmalta kantautuu pääasiassa huonoja uutisia. Kulunut vuosi on onneksi ilahduttanut myös monilla hyvillä luontouutisilla. Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntija Riku Lumiaro listaakin nyt meille luonnon kannalta mainioita uutisia, jotka ovat peukuttamisen arvoisia. Espoon Laajalahden luontopolulla haastattelijana on Anna-Kaisa Brenner.

Ei joulua ilman kuusta. Siksi Metsäradiossa lähdetään nyt hakemaan joulukuusi metsän siimeksestä. Toimittaja Olli Koski suunnisti kuusenhakureissulle Sipooseen yhdessä retkeilytoimittaja Joppe Rannan kanssa.

Paliskuntain yhdistyksen omistamalla Kutuharjun koeporotarhalla on tehty pitkään porotutkimusta. Tarhalla on selvitelty esimerkiksi porojen käyttäytymistä, genetiikkaa, lisääntymistä ja ravintoasioita. Juuri nyt Kutuharjussa tutkitaan loislääkkeen ja talviruokintamenetelmien vaikutusta poron suoliston bakteerikantaan. Millainen tutkimuseläin on poro? Eläin pitäisi saada astumaan vaa´alle ja siitä pitäisi ottaa erinäisiä kokeita. Ei välttämättä kovin nopeaa ja helppoa toimintaa. Tätä on seuraamassa toimittajamme Anna-Kaisa Brenner Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Jukka Forsmanin opastuksella.

Inarin Kaamasessa, katseilta suojassa, sijaitsee paikka, jossa on tehty kansainvälisesti merkittävää porotutkimusta jo yli 50 vuotta. Koetarhan ja koeporotokan omistaa Paliskuntain yhdistys, ja porotutkimuksesta vastaa puolestaan Luonnonvarakeskus. Erikoistutkija Jouko Kumpula esittelee seuraavassa toimittaja Anna-Kaisa Brennerille Kutuharjun tutkimustoimintaa ja tietenkin poroja. Jutun lopussa selviää myös monia askarruttanut jouluaiheinen kysymys – eli miksi Petteri Punakuonon nenä hohkaa punaista.

Dokumentaristi Petteri Saario on tehnyt uuden dokumentin saimaannorpista. Suurimmaksi uhkaksi norppien osalta Saario nostaa ilmastonmuutoksen ja siitä seuraavat talvien lyhenemiset. Kun lunta ja jäätä on entistä vähemmän saimaannorpan käytössä, tilalle astuvat keinopesät eli leikkisästi norpanpöntöt. Näin Petteri Saarinen kertoo dokumentistaan toimittaja Olli Kosken haastattelussa.

Luontokuvaaja Katja Ronkainen hurahti luontoon vasta kolmikymppisenä. Sitä ennen hän oli tavallinen kuntosalilla ja töissä käyvä helsinkiläinen, jonka luontokosketus rajoittui lähinnä koiran ulkoilutukseen. Nykyisin Katja on syvässä suhteessa ympäröivään luontoon ja yksi hänen suosikkikuvauskohteista on susi. Toimittaja Juha Laaksonen tapasi Katja Ronkaisen.

Vaikka talvi hivuttautuu vähitellen eteläisimpäänkin Suomeen, monet pienet virtavedet sinnittelevät vielä ilman jääkantta. Esimerkiksi kirkkonummelainen Luomanpuro on yhä täysin sula. Mitä talvi merkitsee puroluonnolle ja miten vesieläimet selviävät kylmän kauden yli? Millaista elämää purossa on talvella? Näistä otti selvää toimittaja Anna-Kaisa Brenner, joka kävi Luomanpuron yläjuoksulla Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Katriina Könösen kanssa.

Mitä tehdä luonnossa kun illat pimenevät? Yksi mukava harrastuksen kohde tulee ainakin esiin pimeän myötä, taivaalta nimittäin paljastuu tähtien kavalkadi. Edellytyksenä tietysti on, että katseluhetkellä pilvet väistävät ja kirkas taivas paljastaa itsensä. Jos tähtiä ja muita taivaankappaleita lähtee tarkkailemaan metsän siimekseen, niin ensimmäisenä kannattaakin katsoa säätiedotus. Parhaat paikat tähtitaivaalle tähyilyyn löytyvät metsän reunasta peltoaukeamalta tai vaikkapa järven tai meren rannalta. Mitä taivaalla näkyy näin marraskuussa? Sitä lähti selvittämään toimittaja Olli Koski, joka tapasi 45 vuotta tähtitiedettä harrastaneen tietokirjailija ja tiedetoimittaja Markus Hotakaisen.

Retkelle pimeyteen, siinäpä vasta vastenmielinen ajatus. Tai tarkemmin ajateltuna onko se huono idea sittenkään. Me keinovaloja käyttävät vain olemme tottuneet siihen, että valoa on, oli päivä tai yö. Pimeä luonto herättää metsään menijässä esiin aivan erilaiset fiilikset, kun tutut retkeilykohteet muuttuvat vieraiksi ja maastonmuodot katoavat. Metsäretkelle pimeyteen suuntasi toimittaja Olli Koski yhdessä retkiopas Joel Pyykkösen kanssa.

Jo useampana vuotena Turusta on päässyt Kurjenrahkan kansallispuistoon linja-autokyydillä. Vajaan tunnin matka taittuu paikallisliikenteen lipun hinnalla. Tämä ekologinen vaihtoehto on kuljettanut tänäkin vuonna kesän ja syksyn aikana lähes 2300 kävijää luonnonhelmaan. Toimittaja Olli Koski tapasi Metsähallituksen virkistyskäytön erityisasiantuntija Jani Grönroosin.

Lähes yhdeksän prosenttia Suomen metsälajeista on uhanalaisia. Viimeisimmän uhanalaisarvion mukaan niitä on yli 800, ja joka kolmas uhanalainen laji elää metsässä. On siis tärkeää miettiä sitä, miten luonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä myös Suomen talousmetsissä. Tähän liittyen onkin tänä vuonna ilmestynyt uusia ohjeita ja tiekarttoja metsien omistajille. Enemmän vanhoja puita, enemmän lehtipuita ja enemmän lahoavaa puuta – näin ohjeet kiteyttää Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Matti Koivula metsäretkellä Nuuksiossa Minna Pyykön kanssa.

Järvitaimen on Keski-Suomen maakuntakala ja sille sopivia vesistöjä alueella riittää. Myös niitä, joissa on lukuisia esteitä taimenen vapaalle liikkumiselle. Emerituskalabiologi Anssi Eloranta on työskennellyt virtavesien parissa 40 vuotta ja taimenen kohiseva maailma on tullut hänelle tutuksi. Anssi Elorannan seurassa Jyväskylässä oli Asko Hauta-aho. Tällä kerralla puhutaan järvitaimenen menneistä vuosikymmenistä Keski-Suomessa.

Suomen metsät ovat suurelta osin talousmetsiä, ja siksi on tärkeää pohtia, miten metsäluonnon monimuotoisuus toteutuu niissä ja miten sitä voidaan parantaa. Tätä teemaa on kuluneena vuonna mietittykin monella eri taholla. UPM tarjosi alkuvuodesta uusia monimuotoisuusmittareita metsänomistajille, syyskuussa valmistui Metsäteollisuus ryn ja Sahateollisuus ryn tilaamana puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartta, metsänhoidon suosituksia julkaiseva Tapio oy on parhaillaan päivittämässä luonnonhoidon suosituksiaan, ja MTK järjesti kesällä seminaarin aiheesta. Tilaisuudessa puhui myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Matti Koivula. Minna Pyykkö lähti Matti Koivulan kanssa Nuuksioon metsäretkelle hienona syyspäivänä juttelemaan metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja siitä, miten niitä voidaan entistä paremmin huomioida talousmetsissä.