Metsäradio.

Luontoon lojumaan jätetyt siimat ovat iso riesa eläimille. Erityisesti linnut voivat sotkea itsensä pahasti siimoihin. Lahdessa vapaaehtoiset joutuvat auttamaan yhä useammin siimoihin ja koukkuihin tarttuneita lintuja. Nyt tilannetta vaikeuttaa se, ettei vesilintija voida viedä esimerkiksi Heinolan lintuhoitolaan kuntoutettaviksi lintuinfluensssariskin vuoksi. Yksi lintuja auttavista vapaaehtoisista on Jenni Räisänen. Hän joutuu keräämään hylättyjä siimoja päivittäin, ja lintujen vakavatkin vammat ovat tulleet hänelle tutuksi. Toimittajana Lahdessa on Mika Moksu.

Metsäradiossa Juha Laaksonen vieraili Mäntyharjulla Römmilän maalaismaisemissa. Nuori isäntä Karri Eerikäinen on ottanut siellä hoitaakseen suvun vanhan tilan. Aiheena olivat metsät.

Kesä on ihmisen parasta aikaa. Tai sitten ei, jos hyttysiä on niin paljon ettei sekaan meinaa mahtua. Pohjoisessa kesä merkitsee valoisaa ja energisoivaa yötöntä yötä, mutta Lapin kesä voi olla myös yhtä tuskaa, jos sattuu olemaan itikanpuremille herkkä. Kesä ei ole muoniolaisen Tapio Pieskän lempivuodenaika, mutta taiteilijoiden ja kulttuuriväen taustavaikuttajana hän on saanut vuosien varrella saanut todistaa montaa yöttömään yöhön hullaantumista. Ja olihan tässä muutama vuosi sitten jopa kesä, jolloin hyttyset häipyivät joksikin aikaa kuin taikaiskusta. Tapio Pieskä ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner kävivät kahvittelemassa Vuontisrovan laavulla keskellä valoisaa kesäyötä.

Seuraavaksi Metsäradiossa etsitään kesän viimeisiä ääniä. Heinäkuussa luonnon äänimaailma metsissä hiipuu vähitellen ja sitä perinteistä lintujen laulua kuulee yhä vähemmän. Parhaat mahdollisuudet konsertille on heti auringonnousun jälkeen. Kesän lurittajia lähti Kukkasjoelle äänittämään Asko Hauta-aho.

On havaittu, että nykylasten satukirjoissa esiintyy yhä harvempia eläin- ja kasvilajeja, kertoo oululainen satukirjailija Päivi Tuulikki Koskela. Hän halusi saada Itämerellä tapahtuvaan lastensatukirjaansa mukaan oikeita Itämeren lajeja: härkäsimppuja, liejutaskurapuja, harmaahylkeitä, rasvakaloja. Hanke laajeni myös suureksi lasten piirustuskilpailuksi- ja baletiksi, joka nähdään Itämeripäivänä elokuussa. Minna Pyykkö tapasi oululaiset Päivi Tuulikki Koskelan ja muusikko Mikko Koskelan, joka on säveltänyt kirjaan kappaleen. He juttelivat Seikkailu Itämeressä- kirjasta, lasten meripiirustuksista ja siitä, miten paljon lapset nykyään seikkailevat luonnossa.

Ikimetsä laulaa sellaisin sävelin, joita ei ihmisen runtelemista raiskioista ja vain teini-ikäisiksi kasvavista metsänkuvatuksista kuule. Vanhoja omien lakiensa mukaisesti eläviä metsiä ei koko puska-Suomessa ole kuin muutamia prosentteja, eikä valtaosa suomalaisista ole oikeaa metsää koskaan nähnytkään. Hämyisten aarnikuusikoiden ja jylhien honkatemppeleiden salaisissa komeroissa kaikuvat myyttisen sinipyrstön, salaperäisen pikkusiepon ja terhakan idänuunilinnun sävelet. Näiden solistien taustakuorona visertää leppälintu ja vaikertaa kulorastas. Pertti Koskimies äänitti hyttyspilven ympäröimänä ikimetsän ainutkertaista laulua Lieksassa Patvinsuon jylhillä vaaranrinteillä.

Kestävyyurheilufanaatikko, TV- juontaja, toimittaja, Teemu Virtanen hiihti rullasuksilla Hangosta Nuorgamiin reilussa viikossa. Hallitseva 24 tunnin hiihdon maailmanmestari halusi tehdä matkan hyvässä tarkoituksessa. Nyt ei kerätty rahaa mihinkään, vaan haluttiin näkyvyyttä kestävyysurheilulle ja erityisesti hiidolle. Vanha konkari Juha Mieto lämpenee myös aina hiihdolle ja sen tukemiselle. Niinpä Kurikan jätti on Teemu Virtasenkin mukana avustamassa, kannustamassa ja vähän neuvomassakin huikeaa ultraurheilijaa. Juha Mieto tulee Lappiin aina mielellään ja mieluusti kertookin kuuluvansa pohjoisessa kalustoon, vaikka onkin lantalainen. Viime lauantaina Teemu Virtanen viimein pääsi maaliin Nuorgamiin, hieman sitä ennen Utsjoella Virtasen ja Miedon tapasi Jarmo Siivikko.

Täktominlahti on ainutlaatuinen merenlahti Hankoniemellä. Se on nykyään luonnonsuojelualue, ja eteläisen Suomen merkittävimpiä lintualueita. Lahti on matala ja vesi vaihtuu hitaasti. Se on kuin Itämeri pienoiskoossa: noin neliökilometrin laajuista merenlahtea uhkaa rehevöityminen ja umpeenkasvu. Hankolaiselle Ari Heinilälle alue on tuttu. Hän on viettänyt siellä vuosikymmeniä ja päätti ryhtyä toimimaan alueen hyväksi kymmenisen vuotta sitten. Hän sai mukaansa paljon eri tahoja yhteiseen suojeluhankkeeseen: Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoita, Hangon kaupungin, paikallisia asukkaita, maanomistajia ja yrityksiä, Metsähallituksen, luonnonsuojelujärjestö WWF:n. Tärkeänä osana alueen suojelua perustettiin kosteikko keräämään mereen kulkeutuvaa maa-ainesta ja ravinteita. Hankolaiset koululaiset ovat olleet mukana mm. istuttamassa kosteikon reunoille kasveja. Ari Heinilä ja suojeluhanke ovat saaneet hankkeesta mm. Läntisen Uudenmaan ympäristöpalkinnon ja Hangon kaupungin ympäristöpalkinnon. Minna Pyykk

Puolisentoista vuotta sitten porot popsivat suihinsa Suomen ehkä kauneimman hautausmaan. Sevettijärven hautakummut oli peitetty poronjäkälällä, joka on myös porojen suurta herkkua. Eläimet pääsivät paksujen kinosten ansiosta aidan yli hautausmaalle ja söivät nälkäänsä kaikki jäkälät. Vahingosta viisastuneina hautausmaan aitaa korotettiin viime kesänä, ja nyt viimeisten parin viikon ajan talkoolaiset ovat maalanneet aitaa ja peittäneet hautoja tuoreella poronjäkälällä, kertoi sevettijärveläinen Kauko Ljetoff. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Millainen suhde diakoni Risto Ikäheimolla on luontoon? Pitääkö metsä tai pihapiiri olla hoidettu? Mikä luonnossa ihastuttaa? Heinävedellä Valamossa Ikäheimon tapasi Juha Laaksonen.

Alkukesä on lintujen parasta pesimäaikaa. Näihin aikoihin kesäkuusta pohjoisen Suomen erämaalinnulla uivelolla alkaa olla hautomishommat jo käynnissä. Toimittajamme Anna-Kaisa Brenner lähti hauholaisen rengastajan ja lintuharrastajan Pekka Poutun mukaan tarkistamaan, joko uivelon pöntöissä näkyy elämää. Pouttu on sijoittanut pönttöjä muun muassa Inarin Kaamaseen pienen kirkasvetisen erämaalammen tuntumaan.

Alppiruusulaakso on kuuluisin Mustilan arboretumin alueista Elimäellä. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1920-luvun lopulla. Laaksoon haluttiin luoda metsäpuisto, jossa kotimaisen metsän sekaan istutettaisiin ulkomaisia puita ja pensaita jäljitellen metsän luonnollista rakennetta. Kasvupaikkana Alppiruusulaakso on koko Arboretumin parhaita. Maaperä on multava, kostea ja ravinteikas, ja laakson pohjalla kulkee pieni puro, joka kerää liiallisen kosteuden sekä tasoittaa lämpötilaoloja. Suurilatvuksiset männyt pidättävät osan auringonsäteilystä ja suojaavat siten puolivarjossa viihtyviä alppiruusuja ja perennoja. Männyt myös tasoittavat tuulioloja, jotka eivät Alppiruusulaaksossa muutenkaan ole epäsuotuisat, sillä laakso sijaitsee Arboretumin keskellä suojaisessa painanteessa. Yhdessä nämä tekijät luovat erinomaiset edellytykset niin alppiruusujen kuin muidenkin kasvien kasvulle. Toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen on työskennellyt Mustilassa vuosikymmien ajan.

Jos vähänkään liikkuu rannoilla näinä alkukesän viikkoina, ei oikeastaan voi välttyä näkemästä - ja kuulemasta - vesilintuja. Niin kuikka, härkälintu, kuin kaulushaikarakin pitävät reviirimekkalaansa, ja hyvällä tuurilla voi kohdalle osua harvinaisempiakin rantojen siivekkäitä. Siru Päivinen ajeli Pohjoisen Saimaan saaristossa Rääkkylän Varpasalossa, jonne on ansiokkaasti perustettu uusi kosteikko osaksi valtakunnallista vesilintujen levähdysalueverkostoa. Puhetta pidettiin mm. vesilintulaskennoista, joihin kaivataan lisää talkooväkeä kautta maan. Suomen Riistakeskuksen riistasuunnittelija Kai-Erik Nyholm tiivistää, miltä upouusi kosteikko rantapeltojen ja -metsien laidalla vaikuttaa.

Kesän kynnyksellä lehdossa soi ainutlaatuinen konsertti. Vasta silloin Suomeen ehtivät kaukomailta lehdon omimmat linnut: kertut, sirittäjät, kultarinnat, kuhankeittäjät, satakielet ja monet muut laulumestarit. Lehdossa voi asustaa yli kymmenen lintupariskuntaa joka hehtaarilla, moninkertainen joukko havumetsiin verrattuna. Lehtojen vaateliaista linnuista yksi uhatuimpia on valkoselkätikka, jonka pärjääminen todistaa metsän arvokkaaksi muillekin lajeille. Missä tikka, siellä elämä. Pertti Koskimies ihasteli ja äänitti lehdon lintukuoroa Parikkalan Siikalahden rannalla.

Metsäradiossa vierailtiin Keski-Suomessa. Jyväskylässä asuu innokas ilvesharrastaja Jussi Ristonmaa, joka on jo vuosikymmenien ajan ajanut ilveksien asiaa. Ilveskeskuksen nettisivuilla todetaan, että Euraasian ilveksellä on melko laaja esiintymisalue ja levinneisyys. Elinalue kattaa suuren osan pohjoisesta pallonpuoliskosta ja pohjoinen havumetsä on tyypillistä ilveksen elinaluetta. Ilveksiä esiintyi aikoinaan hyvinkin runsaana koko Manner-Euroopassa, mutta 1800-luvulla alkanut lajiin kohdistunut viha hävitti suuria ilvesesiintymiä ja keskitti esiintymät Euroopan pohjois- ja itäosiin. Viime vuosina ilvestä on palautettu takaisin luontoon mm. Juran vuoristoon, Sveitsin ja Ranskan alueelle, Puolaan sekä Saksaan. Osa näistä uudelleen palauttamisista on onnistunut kehnosti, sillä lisääntyvä ilveskanta aktivoi myös niitä ihmisiä tarttumaan aseisiin, jotka jostain syystä eivät suvaitse ilvestä. Syrjäiset metsäalueet ovat ilvekselle mieluisinta asuinaluetta myös täällä kotimaassa. Vaihteleva maasto jossa korkealla

Suunnistus, geokätköily, pokemonien etsiminen - kaikki ne ovat eräänlaista löytöretkeilyä, ja sielultaan aarteenetsintään verrattavissa. Listalle voisi lisätä luolien etsimisen. Länsi-Uudenmaan Raaseporissa asuva Henri Heikkinen harrastaa yleisurheilua ja luolien etsimistä. Juoksulenkkiensä lomassa Heikkinen löytöretkeilee metsissä, ja löydettyään luolan, kiipeää tai ryömii sen sisään ja merkitsee sijainnin karttaan. Nyt Heikkinen on julkaissut luolista opaskirjan nimeltä Raaseporin ja Inkoon luolat ja onkalot. Hänen suosikkiluolansa sijaitsee Fängkärrsberget- nimisen kallion rinteessä Karjaan Meltolassa. Sinne päästäkseen joutuu kapuamaan jyrkkää tai erittäin jyrkkää mäenrinnettä korkeussuunnassa 50 metriä maanpinnan tasolta. Mutta perillä maisemat ja luola palkitsevat. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Kevät on kääntynyt kesän puolelle ja nyt kalastajat suuntaavat jälleen kulkunsa kohti kotimaan upeita vesistöjä. Vaaput ja nirhat ovat siiman päässä kovassa käytössä, kun kalaa yritetään saada rannalle tai veneeseen. Alunperin muikku toimi mallina monille täkykalaa muistuttaville pyyntivälineille ja vaaput tehtiin silloin kokonaan puusta. Nyt Metsäradion aalloilla uivat nirhat ja vaaput, aiheesta tarinoivat Asikkalan Vääksyssä tietokirjailija Erkki Norell ja toimittaja Asko Hauta-aho.

Kaksivuotisessa Sotka-elinympäristöhankkeessa rakennetaan vesilinnuille levähdysalueita eri puolille Suomea. Pääosin maa- ja metsätalousministeriön rahoittama ponnistus on tuonut uudella tavalla yhteen metsästäjät, lintuharrastajat ja myös kylien väen. Pohjoisen Saimaan saaristossa Rääkkylän Varpasalossa on parin vuoden ajan ansiokkaasti uurastettu vesilintukosteikkoa, ja parkkipaikka on selvästi laitettu merkille. Siru Päivinen ajeli katsomaan, mitä on saatu aikaiseksi.

Jos ostaa vanhan kesämökin miten kannattaa aloittaa pihapiiriin tutustuminen. Juha Laaksonen on selvittämässä Inkoon Degerbyssä tätä Jarmo Jalosen pihalla.

Suomalainen metsäkeskustelu on pahasti poteroitunutta, eikä se ole mikään ihme. Yli 60 vuoden avohakkuupakko on lukinnut sekä ajattelun, että alan käytänteet. Nyt ollaan kuitenkin tienhaarassa, josta ei entisin eväin päästä eteenpäin. YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n 6. raportti julkaistaan ensivuoden alussa, tutkijoiden viesti on yksiselitteinen. Luonnon monimuotoisuudelle ON tehtävä tilaa. Yksi Suomen johtavista ilmastonmuutosasiantuntijoista, Itä-Suomen yliopiston maantieteen ja historianlaitoksen dosentti Tero Mustonen, vastaa raportin Eurooppa-luvusta. Siru Päivinen kuulosteli tutkijan tuntoja Pohjois-Karjalassa Selkiellä, metsässä joka on paljon neljää hehtaariaan suurempi ja merkittävämpi.